Wolfman

Olen jo aikoja sitten huomannut, että jos tyytyy tapittamaan IMDB:ssä vain leffojen pistemääriä ja valitsee ne sen mukaan, jää varmasti paitsi joiltain omien genriensä helmiltä. Kiinnostun elokuvista niiden aihealueen ja teeman perusteella (okei, posterikin vaikuttaa...) ja haluan antaa niille mahdollisuuden huonoista arvostelupisteistä huolimatta. Toisen roska on toisen aarre jne. Törmäsin loistavaan soundtrackiin, joka kuului Wolfman (2010) -nimiseen leffaan josta en ollut ikinä kuullut mitään, ja kun aiheena oli ihmissudet ja muu mystinen tematiikka, en antanut matalien hapannaamaisten pistearvioiden estää itseäni nauttimasta elokuvasta.

Elokuva pohjautuu ilmeisemmin samannimiseen romaaniin, jossa Talbotin perhettä kohtaa harvinaisen ikäviä "sattumuksia", joita perheestään vieraantunut nuoriherra Lawrence Talbot ryhtyy sitten selvittelemään. Asiat ei sitten tietenkään suju kuten Strömmössä, ja verta ja suolenpätkiä lentelee pitkin pitäjää runsaalla tassunmitalla.
Mukana oli yllättäin jälleen ystäväni Anthony Hopkins ihastuttavalla liskomaisen kierolla olemuksellaan. Myös aliarvostettu Hugo "Matrix" Weaving hurmaa viiksekkäällä poliisikonstaapelilookilla.

Lavastus ja tehosteet ovat uskomattomia. Puvustus, rakennukset, junat ja kulkuvälineet... ihanaa romanttista viktoriaanista huttua. Koska luultavasti keltään ei spoilaa juonta tieto, että leffassa juoksentelee ihmissusi, uskallan sanoa että hirviön toteutus on varsin oivallisen karmaiseva ja ilmeikäs sekoitus ihmistä ja vertahyytävää susihukkaa. Elokuva taisi kuulua genreen kauhu, mutta pelottavaksi sitä ei juuri voi sanoa, jännittäväksi ja ääreensä liimaavaksi kyllä.

Katsokaa nyt tuota! Voiko komeampi ja ikonisempi ihmissusi-kohtaus olla!

Kuten jo mainitsin, elokuvan musiikit ovat  korvia hivelevät, teema jää huulille hyrisemään. Ainoastaan olin pettynyt elokuvan naispääosan esittäjän Emily Bluntin laimeaan suoritukseen, vuorosanat kuulostivat hänen suustaan varsin latteilta, mutta onneksi pääosan esittäjän Benicio Del Toron eläimellisen ahdistunut vuorovaikutus tekee kohtauksista uskottavampia.  Kaikkityynni leffa oli jälleen herkullista polttopuuta myyttiennälkäisille kauhugenren ystäville.  

!SPOILER ALERT!
Aluksi tuumasin, että leffan loppu oli huono ja hätiköity, mutta asiaa hivenen ajateltuani se itse asiassa olikin varsin sopiva, lohduton mutta ainoa mahdollinen.